Suhteeni suomalaisuuteeni on kompleksinen. Olisin jo lapsena ollut mielummin ruotsalainen. Ulkomaille suunnatessa valitsen paikan, jossa en vahingossakaan törmää suomalaisiin. Suunnitelmissani oli muuttaa Suomesta kun siihen tilaisuus tulisi ja niin sitten muutinkin. En kuitenkaan inhoa Suomea tai suomalaisia, ei. En vain pysty identifioitumaan yhteen paikkaan ja kansalaisuuteen. Olen maailmankansalainen. Ja ylpeä siitä. Olemme loppujen lopuksi kaikki yhtä, maailman toisella puolella asuvat ovat minulle siskoja ja veljiä siinä missä naapurini Suomessa.
// My relationship with my Finnishness is complex. As a child, I would have preferred to been Swedish. When I go abroad, I choose a place where I won’t meet Finns. My plans were to move from Finland when the opportunity arose, and so I did. However, I don’t hate Finland or Finns, no. I just can’t identify with one place and nationality. I am a citizen of the world. And proud of it. At the end of the day, we are all one, those who live on the other side of the world are my sisters and brothers just like my neighbors in Finland.
Aihe liittyy kuitenkin tähän blogiin. En koe olevani riittävä ”suomalaisena”. Pidän kyllä suomalaisuudessa erityisesti kielestä, sen vivahteista ja sananlaskuista, mutta maailmalla meitä ei kovinkaan hyvin ymmärretä. Olen myös satunnaisesti hieman ihmis-kammoinen, joten toisinaan on ihanaa, ettei tarvitse sanoa sanaakaan. Saa istua rannalla rauhassa ilman, että kukaan tulee harrastamaan takaa-ajatuksilla varustettua small-talkkia. Rakastan luontoa ja järviä Suomessa. Mökkeilyä. Viikonloppuja samanhenkisten ihmisten seurassa. Kulttuuria. Huumorintajua. Ja no, paljon on asioita, joista pidän. Rauhallisuus. Hiljaisuus. Puhumattomuus. Pimeys. Raikkaus. Hiihto. Historia.
Mutta minulla on takaraivossa inhottava tunne siitä, että olisin vähän takapajuinen jos päättäisin kirjoittaa tätä blogia vain suomeksi. Ja entä jos blogini kasvaa, en missään tapauksessa aio mukautua mielipiteineni mihinkään muottiin. Yök. Kestäisinkö Suomen ahdasta ilmapiiriä, jos minun juttuja alettaisiin ruotimaan julkisesti? Tämän takia on helpompi olla ”laajempi”.
En tosin aio hakata mitään kiveen, katsotaan mitä tulevaisuus tuo. Olen joka tapauksessa päättänyt antaa teille mahdollisuuden kurkistaa epätavalliseen elämääni tämän blogin myötä ja aion nyt panostaa kirjoittamiseen enemmän kuin aiemmin.
// However, the topic is related to this blog. I don’t feel that I am enough as a “Finnish”. I do like Finnishness, especially the language, its nuances and proverbs, but we are not very well understood in the world. Sometimes it’s wonderful not to have to say a word. You can sit on the beach in peace without anyone start to talk a small-talk with weird motives behind. I love nature and lakes in Finland. A couple of days of fun and weekends in the company of similar minded people. Culture. A humor. And well, there are a lot of things I like. Peace. Silence. Speechlessness. Darkness. Freshness. Skiing. History.
But I have a feeling in my head that I would be a bit out of the scenes if I decided to write this blog only in Finnish. And what if my blog grows, no change that i’m going to put my opinions to any mold. Would I be able to stand the tight atmosphere in Finland? Because of this, it is easier to be “bigger”.
However, I’m not going to set anything in stone, we’ll see what the future brings. Anyway, I’ve decided to give you a peek into my unusual life with this blog and I’m now going to put more effort into writing than before.
