Ruoka ja Terveys

Elämä ilman riippuvuuksia

Pinterest LinkedIn Tumblr

Monilla meistä on jonkinasteisia riippuvuuksia, vaikka emme aina edes mieltäisi niitä sellaisiksi. Kahvi, alkoholi, sokeri, huumeet, pelaaminen, energiajuomat, lääkkeet, roskaruoka jne. ovat kaikki addiktoivia. Riippuvuuksia on toki eriasteisia, mutta yhtäläistä niille on se, että kyseinen asia hallitsee ihmisen ajatuksia eikä tuosta halusta ole enää mahdollista vapautua vain siirtämällä asia mielestä.

DSM IV on luokitus, jonka avulla riippuvuus voidaan tunnistaa. Jos vähintään kolme listan kriteereistä täyttyy, on kyseessä hyvin todennäköisesti riippuvuus. Mitä enemmän kriteerejä täyttyy, sitä syvempi riippuvuustila on.

Kriteerit ovat:

1. Sietokyvyn kasvu suhteessa riippuvuutta aiheuttavaan päihteeseen tai toimintaan
2. Voimakas himo tai pakonomainen halu käyttää päihdettä tai toteuttaa addiktiivista toimintaa
3. Heikentynyt kyky hallita käytön tai toiminnan aloittamista, määrää tai lopettamista
4. Vieroitusoireita käytön tai toiminnan päättyessä tai vähentyessä
5. Päihteen käytön tai addiktiivisen toiminnan muodostuminen elämän keskeiseksi asiaksi
6. Käyttö tai toiminta jatkuu huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoista
7. Sosiaaliset haitat päihteen käyttämisen tai addiktiivisen toiminnan myötä (Lähde)

Riippuvuuksista on kuitenkin mahdollista vapautua. Se edellyttää ongelman myöntämistä ja halua muuttaa riippuvuuskäyttäytymistä. Riippuvuudesta vapautuminen voi olla pitkä matka ja vaatia joskus jopa elämän uusiksi laittamista, mutta toisaalta – kuinka monen vaikkapa raitistuneen olet kuullut harmitelleen sitä, että hän pääsi alkoholista eroon? Niin, riippuvuuksista vapautuminen kannattaa aina.

Jos olet riippuvainen, et ole vapaa. Se on niin yksinkertaista. Ei ole olemassa onnellista riippuvaista.

Löydä syy vapautua

Tärkeintä riippuvuudesta vapautumisessa on löytää syy, miksi haluaa jättää aineen tai addiktoivan toiminnan taakseen. Vaikka yleisesti spontaania raitistumista ei pidetä oikeana tienä eli itsenäisesti raitistumista/parantumista (ilman tukiryhmiä) niin kuitenkin iso osa riippuvaisista on siihen pystynyt. Ihmiset, jotka pystyvät hoitamaan työn ja perheen samalla kun kärsivät addiktiosta voi helposti johtaa siihen, että kynnys hakea apua on todella suuri. Ongelmat halutaan mielummin pitää omana tietonaan leimautumisen pelossa.

On syytä miettiä ja ymmärtää, mikä asia tai tunne on johtanut riippuvuuteen. Monesti riippuvuuksien takana on tunteiden käsittelyn vaikeutta, yksinäisyyttä, huonoa seuraa, ongelmia lapsuudessa tai nuoruudessa, turvattomuutta, epäonnistumista työssä/rahassa tai rakkaudessa jne. Kun ymmärtää, miksi ylipäätään aloitti haitallisen toiminnan voi asiaa lähteä helpommin selvittämään. Tunteet joutuu usein kohtaamaan ns. raakana ja se on monille hetki, jolloin tilanne lähtee käsistä.

Riippuvuus on sairaus, josta voi parantua

Tiedän, että lause on ristiriidassa sen kanssa, mitä riippuvuuksista yleensä todetaan, mutta tällainen ajattelu, jossa riippuvuus hallitsisi koko loppuelämää on mielestäni haitallinen. Se ruokkii ajatusta siitä, että mitä järkeä on raitistua/toipua, jos ei kuitenkaan koskaan vapaudu haitallisesta aineesta tai toiminnasta kokonaan? Pelko retkahtamisesta varjostaa elämää ja riippuvainen voi määritellä itseään pitkäänkin sairauden kautta ja käyttää sitä jopa tekosyynä mennä elämässään eteenpäin. Kun ymmärtää, tiedostaa ja hoitaa riippuvuutta aiheuttavan toiminnan tai trauman, ei vaaraa retkahtamiseen enää ole. Kun ihminen luottaa itseensä, on peloton ja tietää hallitsevansa tilanteen on silloin parantunut. Se ei tarkoita sitä, että alkoholisti muuttuu kuin taikaiskusta kohtuukäyttäjäksi vaan sitä, että mitään syytä tai motiivia addiktoivan toiminnan tai päihteen harjoittamiseen tai käyttämiseen ei enää ole. Parantunut alkoholisti ei halua juoda, jos haluaa, on silloin yhä riippuvainen. Tämän takia ajattelumalli, jossa päihde hallitsee koko loppuelämää (riippuvainen on aina riippuvainen) estää monilta uuden alun ja päihteestä vapaan elämän.

Jätä kommentti