Sisältää mainoslinkkejä* Mitä sitä kaunistelemaan, Suomessa säästetään ja karsitaan kuluttamisesta – osa pakon edessä ja osa etukäteen varautuen. Säästäminen on hyödyllistä ja järkevää, mutta mistä aloittaa jos tulot ovat epäsäännöllisiä, niitä on vähän tai tili on usein tilipäivää ennen tyhjä? Pienituloiset eivät voi muuta kuin pyöritellä silmiään kun joku sanoo, että kuukaudessa pitäisi saada tonni säästöön. Jos palkkaa tulee käteen vaikkapa 1400e, siitä pakolliset eli asuminen, sähkö, netti, bussikortti yms. tarkoittaa helposti jo 800-1000e eli jäljellä olisi kuukaudeksi 400-600e, josta pitäisi tietysti vielä maksaa ruuat ja muut menot. Realistinen summa…
On ihanaa näyttää hyvältä, kauniit kynnet, puhdas iho ja kampaajallakin käyty tämän vuosikymmenen puolella. Ehkä monilla pakettiin kuuluu vielä tuuheat voluumiripset, kulmien kestopigmentointi, ihonpuhdistus, ihokarvojen sokerointi ja suihkurusketus talvikuukausina. Entäpä kaikki tuotteet, pitäähän naisella olla oman ihotyyppinsä mukaiset tuotteet kuten päivä- ja yövoide, kasvovesi, seerumi, kuorintavoide, hoitoöljy, silmänympärysvoide, käsivoide, vartalovoide, lisäksi meikkejä ja niin edelleen. Hiuksille käytössä kalliit tuotteet, joiden pitäisi pelastaa liiallisesta käsittelystä aiheutuneet tuhot. Tällaiseen lystiin saa menemään vuodessa helposti tuhansia. Eikä kaikilla kauneuden tavoittelu rajoitu edes näihin vaan osa on valmiita korjailemaan ulkonäköään myös veitsen alla tai…
Ihmiset ovat valveutuneempia kuin aiemmin ja (onneksi) nouseva trendi on enemmänkin minimalistinen elämäntapa kuin se, että haalitaan valtavasti tarpeetonta tavaraa tai unelmoidaan some-miljonäärien vaatekaapeista. Isojen talojen sijaan on muutettu pienempään asuntoon, karsittu tavaraa ja löydetty iloa tekemisestä ostamisen sijaan. Mutta onko tämä suunta uhka vai mahdollisuus taloudelle ja yrittäjille? Itse näen sen enemmän mahdollisuutena. Ihmiset yhä kuluttavat, mutta ostavat mielummin laatua p*skan sijaan, mikä on hyvä. Etenkin ne, joilla siihen on varaa. Kestävän kehityksen tukeminen ja sellaisten tavaroiden ja vaatteiden ostaminen, joilla on jälleenmyyntiarvoa. Jokaisella on varmasti kokemuksia vaikkapa lastulevy-huonekaluista…
(This post is only in finnish, please translate it if you are interested – the topic is related to ”stop-buying”) En ole koskaan ollut ns. virallisesti ostolakossa, mutta olen kyllä useamman kerran kirjoittanut tänne blogiinkin kuluttamisesta. Vaikka olen minimalisti ja haluan asioiden olevan itselleni merkityksellisiä ja tarpeellisia niin en voi väittää, ettenkö olisi itsekin ostellut asioita, jotka sitten lähtevät parin käyttökerran jälkeen koristamaan siskon kaappeja ja hyllyjä. Eli parantamisen varaa on. Toki se, että minulla ei oikeastaan ole säilytystilaa tai vakituista asuntoa vaikuttaa jo paljon eli harvoin tulee ostettua vaikkapa…
Meillä on tapana tehdä asioita, joista on joko iloa tai hyötyä. Välttelemme luonnostamme asioita, jotka eivät tunnu hyvältä tai ole hauskoja. Luonnollinen elämäntapa tuo minulle iloa. Jos menen ihmispaljouteen, kuten kauppakeskukseen lauantaina, voin huonosti. Shoppailu on joskus mukavaa, mutta yleensä siitä tulee morkkis tai muuten nihkeä olo, että olikohan tämäkin nyt taas ostamisen arvoista. Sen sijaan olisi voinut mennä metsään juoksemaan tai järven rannalle istumaan. Tai ihan vain lukea kirjaa ja polttaa kynttilöitä. Tietysti joskus tarvitsemme uusia vaatteita, mutta terapiamuodoksi shoppailua tuskin voi kutsua. Jos jäisin murehtimaan kaikkia niitä ostoksia,…